A | B | D | I | K | R | S | T | V

A

AABA

Perinteinen populaarimusiikillinen biisin rakenne, jossa on useita toisiaan seuraavia säkeistöjä sekä yksi B-osa: ”bridge” tai ”middle eight”. AABA:ssa B-osa on vähän kuin kertsi joka ei toistu vaan tulee vain kerran keskellä biisiä tai kun esimerkiksi kaksi kolmannesta biisistä on mennyt.

B

Biitti

[beat] Alun perin elektronisesti tuotettu rytminen tausta, jonka varaan kappale rakentuu. Nykyisin biitillä tarkoitetaan usein biisin koko musiikillista pohjaa bassoineen ja mahdollisine soinnullisine komppeineen - tällöin biitti on koko biisi pois lukien melodia ja sanat. Biitin tekijä on tuottaja (”producer”) kun taas melodian ja sanat tekee ”topliner”.

D

DAW

Digital Audio Workstation viittaa tietokoneohjelmaan, jonka avulla voit äänittää, tuottaa ja miksata musiikkia tietokoneellasi. Tällaisia äänitysohjelmia ovat mm. Pro Tools, Logic ja Reaper. Kaupallisten ohjelmien ilmaiset testiversiot (mm. Pro Tools First sekä Reaper) tarjoavat mahdollisuuden testata omien demojen tekemistä maksutta. Ne tukevat myös ns. ”plugareiden” (plug-in) käyttöä. Plugarit ovat äänityssoftaan kytkettäviä lisäohjelmia, jotka voivat olla esim. efektejä (reverbit, ekvalitaattorit, kompressorit jne) tai virtuaalisoittimia.

I

Intro

[i] Musiikillinen johdanto. Usein kertsibiisin intro sisältää jotain sellaisia kertsissä kuultavia elementtejä, jotka auttavat tunnistamaan biisin. Tällöin intro kertoo kuulijalle heti kättelyssä että ”hei, tää on nyt tämä biisi”. Yksinkertaisimmillaan intro on vain pätkä säkeistön komppia ilman laulua. Outro on vastaavasti kappaleen päättävä osio.

K

Kertosäe

[B-osa, chorus] Samalla melodialla ja (lähes aina) samoin sanoin toistuva osa, joka yleensä kiteyttää biisin sanoman. Usein kertosäkeen eli kertsin ensimmäiset sanat sisältävät biisin otsikon. Englanninkielinen ”chorus” viittaa myös yhdessä laulamiseen, ja usein kertosäe on luonteeltaan mieleen painuva ja yhteislaulumainen. Joskus kertosäettä edeltää erillinen pre-chorus (”esikertsi”) tai sen jälkeen voi tulla post-chorus.

Kertsibiisi

Yleisnimeke kappaleille, joissa on toistuva kertosäe. Tyypillinen perusrakenne on säkeistö – kertosäe – säikeistö kertosäe (ABAB), mutta osia voi olla myös enemmän, esim. i A A silta B i A silta B C B B. Useimmat popbiisit ovat kertsibiisejä.

R

Riimi

[eli loppusointu] Poplaulujen laulutekstit ovat tyypillisesti rytmikkäitä ja usein niissä vahvistetaan rytmin tuntua riimeillä. yhden tavun riimi (sisältää/ lampaan pää) perustuu samalle vokaalipäätteelle, jota edeltää eri konsonantti (pää / tää). Riimi voi olla myös useamman tavun tai jopa koko sanan mittainen, jolloin vain ensimmäinen konsonantti on eri (rakastaaa / pakastaa). Riimien lisäksi popissa käytetään erilaisia ”mukariimejä” (soundalike rhymes). Näissä riittää kun sanan päättävä vokaaliäänne voidaan laulaessa lausua suurin piirtein samankuuloisesti.

Riimikaava

Loppusoinnulliset sanat esiintyvät tyypillisimmin säkeistön tai kertosäkeen rivien lopuissa. Esim. neljän rivin säkeistö ”Biisi on pelkkä harjoitus / Sanoja, lauseita vaan / Oppiminen sen tarkoitus / Biisejä rakennetaan”. Tässä riimipareja löytyy rivien 1 ja 3 sekä 2 ja 4 lopuista: riimikaava on tällöin a-b-a-b. Toinen vaihtoehto olisi rytmittää riimit esim. kaavalla a-a-b-b tai x-a-x-a, jossa x tarkoittaa että riimiparia ei esiinny.

S

Silta tai ramppi

Lyhyt pre-choruksen paikalle tuleva osa, joka johtaa säkeistöstä kertosäkeeseen. Ei pidä sotkea amerikkalaiseen ”bridgeen”, vaikka ramppiakin joskus kutsutaan bridgeksi.

Sointu

Nykyaikainen länsimainen musiikki perustuu sointuihin. Soinnut ovat useamman samanaikaisesti soivan nuotin kokonaisuus. Kolmen eri nuotin yhdistelmä on kolmisointu, mutta kolmisointujen lisäksi popissa käytetään runsaasti mausteisempia neljän tai useamman sävelen sointuja (esim. septimi- eli seiskasoinnut). Monissa popbiiseissä säkeistö tai kertosäe perustuu lyhyehköön kolmen tai neljän soinnun sointukiertoon, joka toistuu osan läpi useita kertoja. Tavallisin C-duurin sointukierto olisi C, F, ja G.

Säkeistö

[A-osa, verse] Samalla melodialla mutta eri sanoin toistuvaa osaa sanotaan säkeistöksi. Biisin kokonaistarinassa säkeistö yleensä kertoo yksityiskohtia esim. tapahtumapaikasta tai henkilöistä.

Sävelasteikko

Nykyaikainen länsimäinen musiikki perustuu kahdentoista nuotin järjestelmään. Popmusiikissa tavallisin sävelasteikko on duuri. Esimerkiksi C-duuri alkaa c-sävelestä ja jatkuu siitä ylöspäin (c, c#, d, d#, e, f, f#, g, g#, h, a, a#). Duurissa kulkevia sävellajeja on kaiken kaikkiaan kaksitoista (C duuri, C# duuri, D duuri jne). Erityisesti jazzissa ja raskaammassa rockissa käytetään duurin ja sitä hieman surullisemmalta kuulostavan mollin lisäksi ns. modaalisia asteikkoja. Moodeja voi testailla soittamalla pianolla vain valkoisia näppäimiä, mutta aloittaen asteikon muualta kuin C-nuotista (siitä tulisi C duuri) tai A-nuotista (siitä aloitettu valkoisilla näppäimillä soitettu asteikko on A molli). Toista esim. d-säveltä samalla kun soitat toisella kädellä d-e-f-g ja niin edelleen: olet löytänyt doorisen asteikon!

T

Tahti

Musiikin keston perusyksikkö. Tyypillisesti popbiisin säkeistö on neljä, kahdeksan tai kuusitoista tahtia pitkiä. Jos kappaleessa tuntuu luontevalta laskea YY-kaa-koo-nee, YY-kaa-koo-nee, eli jos kappaleessa lasketaan neljään, on tahtilaji neljä neljäsosaa (merkitään 4/4). Tahti on tällöin neljän iskun mittainen (eli yksi YYkaakoonee). Muita tavallisia tahtilajeja on valssi eli 3/4 (YY-kaa-koo, YY-kaa-koo) ja 6/8 (YY-kaa-koo-nee-vii-kuu, YY-kaa-koo-nee-vii-kuu) ja vaikkapa suomalaisessa kansanmusiikissa esiintyvä 5/4.

Tekijänoikeudet

Kun sinä teet uuden biisin, ja joku toinen myy sen levy-yhtiölle omanaan, rikkoo hän sinun tekijänoikeuksiasi vastaan. Sinulla on oikeus edellyttää, että sinut mainitaan ja tunnistetaan kappaleesi tekijänä. Suomessa tekijänoikeuksia hallinnoi Teosto, jonka asiakkailla on oikeus turvautua heidän oikeusapuunsa.

Tempo

[syke, bpm] Kun naputat musiikin tahdissa jalkaa, kertoo jalan liike yleensä kappalen tempon tai sykkeen. Englanniksi käytetään lyhennettä bpm eli ”beats per minute” (sykettä minuutissa). Nopeassa biisissä jalka polkee tiuhempaan, ja yksi tahti hurahtaa ohi nopeammin.

V

Virtuaalisoitin

Useimmiten äänitysohjelmassa (DAW) toimiva plug-in, joka tuottaa ääniä. Osa virtuaalisoittimista perustuu aiemmin äänitettyjen soittimien ääniin, eli soittamasi tai ohjelmoimasi äänet haetaan kovalevylle ladatusta äänikirjastosta. Toiset virtuaalisoittimet syntetisoivat uusia ääniaaltoja, eli niissä ohjelma itse tuottaa uusia ääniä sävellykseesi.

Ideoiden kirjoittaminen paperille, kuitin taakse, bussilippuun, kalenteriin tai puhelimeen on tärkeä tapa oppia muistamaan. Kirjoittamalla asioista voit kehittää kykyäsi havainnoida tai muistaa, kaivaa mielestä esille tuoksuja, tapahtumia, keskusteluja ja unelmia, luoda siellä olemisen tuntua. Pidemmällä tähtäimellä omaa kirjoittamista voi ruokkia luomalla oman systeemin, esim. kirjoittamalla joka arkipäivä 10-15 minuuttia vaikka työ- tai koulumatkan aikana tai ennen nukkumaan menoa. Ensimmäiseen biisiin ei tunnu löytyvän sanoja tai oikeaa aihetta mistään: sadanteen niitä on maailma täynnä.

Yksi tapa keksiä oman biisin aihe onkin pakottaa itsensä kirjoittamaan lyriikkaharjoitteen avulla (linkki videoon). Lyriikkaharjoite on yksinkertaisimmillaan tehtävä, jossa haastat itsesi kirjoittamaan vihkoon viisikymmentä tai sata biisiin sopivaa sanaa viidessä minuutissa. Paperille tulee väistämättä myös sanoja, jotka eivät pääse lopulliseen lauluun, ja se on harjoitteen ideakin. Huonot sanat ovat kuin lantakasa, joka ravitsee luomisen puutarhaa, ne voivat viedä itseään parempien ja vahvempien sanojen äärelle. On muutenkin liian aikaista päättää mitkä sanat ovat lopullisia. Biisin alkuvaiheessa tärkeintä on luovan virtauksen tai flow:n aikaansaaminen.

Älä ole turhan valikoiva kun kirjoitat ekoja sanoja. Kuvaile paikkoja, ehkä ikkunasta näkyvää maisemaa. Lisää läheisten ihmisten kokemia elämän käännekohtia, suruja tai iloja. Katso kadulla ohi kulkevia ihmisiä ja mieti mitä heidän päissään mahtaa liikkua. Anna yhden sanan johtaa seuraavaan: puu johtaa juuriin, tälle riimivasteet juuri – suuri – muuri – luuri. Ulkoilmasanat houkuttelevat esille auringon, lokit, koirapuistojen tädit värikkäissä tuulipuvuissaan, kostuneen maan tuoksun kevättalvisten kuusien alla. Anna sanojen viedä!

           

Monet biisit ovat tavalla tai toisella tarinoita, jotka vievät kuulijan biisin keskiössä olevan tunteen tai oivalluksen äärelle. Kertomus vastaa perinteisen listan mukaan viiteen kysymykseen: kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Kaikkiin näihin vastauksiin tarvitaan jotain sanoja. Biisin niukassa ilmaisussa kysymyksiin ei aina vastata kovinkaan pitkällisesti, ja usein vastaus tulee epäsuorasti. ”Sade lyö ikkunaan” kertoo ainakin osittain missä ollaan: sisällä. ”Sinä juot teetä ja minä olen hiljaa” kertoo jo kuka tai ketkä ovat tarinan henkilöitä. ”Katuvalon alla” vihjaa että on yö – ja niin edelleen. Kuvaukset ovat myös hyvä tilaisuus kertoa jotain tarinan tunnelmasta ja johtaa kuulijaa kohti ytimessä olevaa tunnetta tai oivallusta: teenjuonti on odottavaa, sateen kuulee jos on hiljentynyt jne. Etsi vihjesanoja!

Oheisessa videossa sinulle annetaan viisi minuuttia aikaa ja kolme vaihtoehtoista tapaa suorittaa harjoite. Voit helposti keksiä lisää lyriikkaharjoitteen muotoja, sekä helppoja että hieman kimurantimpia. Toimintasanoja. Matkustamiseen liittyviä sanoja. Kaverien tai sukulaisten kokemuksiin liittyviä sanoja. Vihjeitä (teräksen ääni ilmassa sen sijaan että sanoo ”mies löi puukolla”). Kielikuvia (maailma on sokkelo, sinä olet avaruus, rakkaus on kesätuuli). Monissa pajoissa pyydän osallistujia yksinkertaisesti kirjoittamaan paperille 100 biisin otsikkoon tai kertosäkeen alkuun tai loppuun sopivaa vahvaa sanaa tai ilmaisua.

Kun sinulla on 50-100 biisiin soveltuvaa sanaa, lauseenpätkiä, kuvauksia jne., on pöydällä paljon mahdollisuuksia. Nyt on aika alleviivata ja nostaa näistä vähintään 5-10 sanaa uudelle, puhtaalle paperille. Etsi sanoja, jotka voivat yhdessä luoda uutta maailmaa. Sanoja, joita ei ole ihan kaikissa biiseissä. Etsi itsellesi merkittävältä tuntuvia pointteja ja ehkä omiin kokemuksiin liittyviä mietteitä, niin saat lauluun enemmän poltetta ja rehellisyyttä (tästä lisämatskuun Tarinoita elämästä). Kannattaa myös miettiä, millaisen henkilön sanoja etsit: uljas rokkikukko-biisi tarvitsee sanastoonsa hieman toisenlaista särmikkyyttä kuin pohdiskeleva trubaduuribiisi (tästä lisämatskuun ”Biisin minä”). Kun olet valinnut ”siemensanat” on aika alkaa idättää esille laulua. Etsi näille sanoille kavereita: sanoja jotka rimmaavat, jotka sopivat rytmisesti tai tunnelmaltaan näihin sanoihin, samaa tarkoittavia sanoja jne. Jos ideat loppuvat, palaa alkuperäiseen 50-100 sanan listaan ja kaiva sieltä lisää. 

Vaikka biisin idea kesken touhun muuttuisikin, on sinulla nyt sanakone, jolla voit tuottaa biisin säkeistöihin ja/tai kertosäkeeseen tekstiä. Jokainen jo saatu (huonokin) sana on avain moneen uuteen. Paperille saatujen sanojen välille syntyy linkkejä, ja pian huomaat, että biisillä on kuin onkin idea. Osa heikoimman tuntuisista sanoista osoittautuu yllättävän kiinnostaviksi. Usein tuntuu siltä, että sanat itse alkavat kirjoittaa biisiä, jos niitä kuuntelee huolella. Ei siis muuta kuin sanakone käyntiin!